Soita minulle:
Ukrainan kansan kansanmurha kansainvälisenä rikoksena
Länsi-Ukraina
Tämä tarina ulottuu kaukaisiin aikoihin, jolloin isoisovanhempani elivät Bukovinassa. Isoisäni perhettä kutsuttiin “kulakeiksi”. Neuvostovalta käytti tuolloin tätä nimitystä varakkaista ihmisistä, joilla oli maatiloja ja huomattavia aineellisia resursseja. Isoisäni kasvatti ja myi viljaa, omisti lampaita, hevosia ja härkiä – hän oli yksi kylän rikkaimmista. Hän viljeli mustaa multaa, joka tuotti tonneittain satoa. Isoisovanhempani kieltäytyivät pakenemasta Romaniaan, kuten monet muut tekivät, koska he eivät halunneet jättää kotiaan.
Heidän riskinsä joutua karkotetuksi Siperiaan oli suuri, aivan kuten minun riskini olisi ollut, jos olisin kirjoittanut tämän artikkelin tuohon aikaan. Heidät tietenkin “dekulakisoitiin”, eli heiltä riistettiin kaikki omaisuus. Latojen varastot tyhjennettiin viljasta ja muista elintarvikkeista, ja kaikki karja vietiin pois.
Neuvostovalta oli armoton “zapadentsyille” – näin kutsuttiin Länsi-Ukrainan asukkaita, joita Stalin vihasi. Alkoi nälänhätä, joka luotiin keinotekoisesti Ukrainan kansan tuhoamiseksi.
Isoäitini vanhemmat kuolivat nälkään, ja hän jäi kahdeksanvuotiaana orvoksi nuoremman veljensä ja sisarensa kanssa. Joka päivä he juoksivat hautausmaalle itkemään vanhempiensa haudoille. Samaan aikaan parhaat elintarvikkeet kuljetettiin junilla Tšernivtsistä Moskovaan, kun ukrainalaiset kuolivat nälkään.
- elokuuta 1932 annettiin Neuvostoliiton keskuskomitean ja hallituksen asetus “Valtion yritysten, kolhoosien ja osuuskuntien omaisuuden suojelusta sekä sosialistisen omaisuuden vahvistamisesta”, joka tunnetaan nimellä “Viiden tähkän laki”. Kolhoosien omaisuuden varastamisesta rangaistiin kuolemantuomiolla tai lieventävissä tapauksissa vähintään 10 vuoden vankeudella.
Maailmanlaajuinen Holodomorin tutkijakongressi ilmoitti 7.11.2023 tutkimustuloksensa: vuosien 1932–1933 nälänhädässä kuoli 10,5 miljoonaa ukrainalaista.
Tuolloin ei ollut mahdollista perustaa erityistä tuomioistuinta syyllisten saattamiseksi vastuuseen tästä raskaasta rikoksesta, sillä todisteiden kerääminen ja syyllisten tuominen oikeuden eteen oli käytännössä mahdotonta. Lakimiehet, jotka olisivat yrittäneet tätä, olisivat joutuneet teloitetuiksi “neuvostovallan vihollisina”. Kaikki Neuvostoliiton hallituksen tekemät päätökset olivat salaisia, ja oikeuden puolustajat teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä.
Euroopan parlamentti on tunnustanut Holodomorin vuosien 1932–1933 keinotekoiseksi nälänhädäksi, jonka “Neuvostoliiton hallinto tarkoituksella aiheutti”. Se on määritelty ukrainalaisten kansanmurhaksi, koska se oli “tarkoituksellinen pyrkimys tuhota tietty kansanryhmä luomalla elinolosuhteet, jotka johtivat heidän fyysiseen tuhoamiseensa”. Tämä todetaan Euroopan parlamentin päätöslauselmassa, joka hyväksyttiin 15.12.2022.
Oikeudellinen perusta tälle määrittelylle on YK:n vuonna 1948 hyväksymä kansanmurhan estämistä ja rankaisemista koskeva yleissopimus. Ukraina ja Venäjä ovat tämän yleissopimuksen osapuolia. Sen IX artiklan mukaan kaikki erimielisyydet yleissopimuksen tulkinnasta, soveltamisesta tai toimeenpanosta kuuluvat Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistaviksi. Näin ollen tuomioistuimen toimivalta on lähes kiistaton.
- maaliskuuta 2022 YK:n kansainvälinen tuomioistuin antoi määräyksen väliaikaisista toimista asiassa “Ukraina vastaan Venäjän federaatio – syytökset kansanmurhasta kansanmurhasopimuksen nojalla”.
Voidaanko vuosien 1932–1933 ja 2014–2025 kansanmurhia pitää toistuvina rikoksina? Lakiteknisesti tämä ei ole mahdollista*, koska syy-yhteyttä kahden rikoksen välillä ei voida todistaa edellä mainittujen seikkojen vuoksi. Mutta inhimillisen logiikan mukaan kyllä!
Päätän artikkelini ukrainalaisen runoilijan, prosaistin ja taidemaalarin Taras Ševtšenkon säkeisiin, joita isoisäni aina siteerasi:
Kirsikkatarha talon luona,
Ja kirsikkapuut kimaltelevat.
Aurat vaeltavat pelloille,
Tytöt laulavat kävellessään,
Äidit odottavat illallista.
Perhe kokoontuu illalliselle,
Illan tähti nousee taivaalle.
Tytär tuo ruoan pöytään,
Äiti yrittää opettaa,
Mutta satakieli ei anna rauhaa.
Äiti nukuttaa lapsensa,
Kaikki hiljenee,
Paitsi tytöt ja satakieli –
Ne eivät vaikene.
Tänä päivänä me ukrainalaiset kiitämme kansainvälistä yhteisöä, erityisesti Suomen kansaa, tuesta taistelussamme itsenäisyyden puolesta – oikeudestamme elämään ja sananvapauteen!
24.02.2025
Svitlana Sorokina
